Tässä nyt sitten ensimmäinen osa, lukekaa ja nauttikaa ... :D
Andoverin vehreällä ja ehkä yhdellä isoimmista tonteista istui nainen, joka katseli pilviä haaveillen. Hän näytti siltä kuin olisi vain tupsahtanut siihen edes itse älyämättä sitä, niin keskittyneeltä ajatuksiinsa hän vaikutti.
Tämä nainen, nimeltään Alicia, oli kuitenkin harvinaisen selvillä sijainnistaan. Hän oli juuri muuttanut uuteen kaupunkiin, Andoveriin, älyttyään ettei haluaisi enää täysi-ikäisenä asua venhempiensa luona. Vanhemmat olivat ensin kauhuissaan Alician päähänpistosta, olihan hän sentään.. no hieman haaveilija ja hajamielinen, mutta älysivät pian että olisi ihanaa nähdä kun oma lapsi menee naimisiin ja tietysti ne lapsenlapset.
Nämä sanat avioliitto, ja lapset, eivät kuitenkaan kuuluneet hänen tämänhetkisiin suunnitelmiinsa. Alicia halusi vielä nuorena pitää hauskaa, tutustua uusiin ihmisiin ja tietysti luoda alkua uralle. Rakkauttakin hän ehkä hieman kaipasi, olihan hän romantiikkatavoitteinen. Nyt vain pitäsisi saada katto pään päälle..
nopeasti se kävikin, paikallinen rakennusfirma auttoi auliisti Alicia ensiasunnon rakennuksessa. Eikä se edes kirpaissut kukkaroa pahasti, vaikka rahat olivat vähissä.
Oli Alician aika astua ensimmäisen kerran "linnaansa".
Tältä siellä sitten näyttää, keittiö ja makuuhuone ovat nyt väliaikaisesti rahanpuutteen vuoksi samassa.
Toisella puolella keittiömakkari huonetta näyttää tältä, ja valkoisesta ovesta päästään sitten..
ihanaan pinkkiin vessaan.
Ensimmäisenä tontille käveli postinkantajapoika.
Ja hän oli myös Alician ensimmäinen tuttavuus uudella alueella.
Postinkantaja pojalla oli paljon positiivista kerrottavaa Andoverista, hän olikin hyvä kertomaan ympäristöstä, tunsihan hän kadut kuin omat taskunsa. Hän olisi voinut jatkaa puhumista vielä kauan, mutta Alicia huomasi tontille saapuneen miehen.
"Hei, olen Armas ja olen Andoverin puutarhakerhon puheenjohtaja. Kuulin tänne muuttaneesta uudesta asukkaasta ja ajattelin tulla tervehtimään. Andover on kuuluisa runsasravinteisista maastoistaan ja olisi mukava perehdyttää sinut puutarhanhoidin alkeisiin", mies puhui putkeen puheensa, joka kuulosti ankean harjoitellulta.
"Mikä superlandia tämä onkaan kaikki pitävät tätä kaupunkia aivan mahtavana ja kaikki ovat niin ystävällisiä", Alicia hihkaisi. " Olenkin aina haaveillut omasta pikku puutarhasta, siellä olisi pieniä söpöjä mansikoita ja omenat roikkuisivat punaisina saaden puun oksat kauniisti kaarelle ja, ja.."
"Juuri niin! Puutarhan hoito on aivan mahtava harrastus, suosittelisin sinun kuitenkin aloittavan helpoista mansikoista", Armas lämpeni ylistäen hartaasti harrastustaan.
"Minäpä ryhdyn sitten heti hommiin, ei se liian vaikeaa voi olla!"
Pian hän olikin kyhännyt pienen puutarhan takapihalleen, ja mietti miten hän säästäisi rahaa, kun puutarhassa kasvaisi kaikkia mahdollisia vihanneksia. Puutarhanhoitohommat kuitenkin keskeytti joukko naapureita..
Alicia saapui tervehtimään nainen lähitalosta, nimeltään Impi ja..
pari "komistusta" punapäinen oli ja blondi
Miestarjonta ei kyllä oikeen miellyttänyt Alician silmää, mutta kyllä niitä miehiä riittää Andoverissa.
Hän päätti tehdä vaikutuksen vieraisiin laittamalla uunileipiä, ja ihan hyvin onnistuikin, vaikka se oli ensimmäinen kerta uudessa keittiössä.
Vasta illalla naapureiden lähdettyä, Alicia muisti että olisi hankittava työ. Hän päätti aloittaa korkeapalkkaisimmasta, lääkäriapulaisena.
Alicia meni tyytyväisenä nukkumaan, hän oli tutustunut moniin naapureihin, valmistanut maistuvan lounaan, hankkinut työ, perustanut puutarhan.. Ainiin kasveja piti mennä hoitamaan ja kastelemaan.
"Kyllä tämä kaikki maksaisi itsensä vielä takaisin", hän ajatteli väristessään yön viileässä kesätuulessa. Eihän niitä vaatteita tietenkään voinut laitta päälle ulos mennessä, eihän Alicia.
Seuraavana aamuna hän heräsi pirteänä ensimmäiseen työpäivään, hän sai kimppakyydin ystäväälliseltä lääkäriltä, joka asui aivan lähellä.
Ja työt menivätkin ihan kivasti, vaikka lääkäriapulaisen homma oli pääosin pelkkää siivoamista.
Seuraavan työpäivän jälkeen sateen masentamana, Alicia päätti ettei jatkaisi enää vanhempien lääkärien pompoteltavana. Hän sanoi viimeiset heipat ystävälliselle kimppakuskilleen, sillä oli lounaallaan poikennut kaupungilla ja saanut työtarjouksen laiskottelu-uralla.
